Artikkeli

Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin on jokaisen perusoikeus. Kulttuurin käsitteen voi määritellä ja ymmärtää monin eri tavoin: sillä voidaan eri yhteyksissä viitata esimerkiksi kieleen, kotimaahan, uskontoon, asuinalueeseen, sukupuoleen tai seksuaalisuuteen ja niihin liittyviin eroihin ja samankaltaisuuksiin. Kulttuuri on osa identiteettiämme, ja se on yhteydessä muihin identiteetin osa-alueisiin. Jokainen meistä on kulttuurisesti moninainen, ja siten myös kulttuuritietoisuus koskee meitä kaikkia. Kulttuurisesta moninaisuudesta puhuttaessa on tärkeää kiinnittää huomiota erojen lisäksi myös meitä yhdistäviin tekijöihin.

Suomeen muuttaneiden ja maahanmuuttajataustaisten nuorten osallisuuden tukeminen voi vahvistaa tunnetta siitä, että he voivat vaikuttaa yhteisöön sen sijaan, että heidän tulisi mukautua osaksi valmista yhteisöä.

Kulttuurinen moninaisuus terminä viittaa joskus maahan muuttaneisiin ihmisiin. Vaikka olemme kaikki kulttuurisesti moninaisia, on tärkeää tunnistaa, ettemme ole aina yhdenvertaisessa asemassa suhteessa toisiimme. Maahanmuuttajat ja maahanmuuttajina nähdyt nuoret kohtaavat haasteita ja esteitä, jotka eivät koske kaikkia oppilaita. Kulttuuritietoisuuteen kuuluukin pyrkimys purkaa sellaisia toimintatapoja, jotka asettavat oppilaat eriarvoiseen asemaan.

 Kulttuuritietoisessa oppilaskuntatoiminnassa tärkeää on: 

• Tiedostaa yhteisön moninaisuus. Millaisista taustoista nuoret tulevat? Millaisia näkemyksiä, kokemuksia ja toimintatapoja heillä on?
• Välttää moninaisuuden liiallista alleviivaamista. Moninaisuuden tiedostaminen on tärkeää, mutta nuorten näkemistä vain tietyn kulttuurin edustajina on syytä välttää. Kulttuuri-identiteetti on vain yksi osa ihmistä. Olennaista on pyrkiä luomaan puitteet, jossa jokainen on tervetullut omana itsenään.
• Arvioida oppilaskunnan käytäntöjä. Ovatko ne reiluja kaikille? Ovatko esimerkiksi kaikki yhdenvertaisessa asemassa valittaessa luottamusoppilaita?
• Havainnoida osallistumiseen liittyviä käytäntöjä. Miten varmistetaan, että jokaisella on mahdollisuus osallistua ja tuntea osallisuutta? Onko toimintaan esimerkiksi mahdollista osallistua, jos ensikieli on muu kuin suomi?
• Osoittaa kiinnostusta kaikkien näkemyksiä ja tulokulmia kohtaan. Olennaista on, että jokainen nuori voi kokea oman näkemyksensä olevan arvokas.
• Mahdollistaa osallistuminen omalla tavalla. Tärkeää on, että jokainen kokee voivansa osallistua omalla tavallaan ja tuntee olonsa turvalliseksi.

Kielellinen moninaisuus rikastaa vuorovaikutusta

Suomessa on aina ollut kielellistä moninaisuutta. Lisääntyneen maahanmuuton myötä kielellinen moninaisuus Suomessa kuitenkin lisääntyy. Jokaisella oppilaalla on oikeus omaan kieleensä, eikä oppilaan kieli tai tapa kommunikoida saa olla este osallistumiselle. On tärkeää, että oppilaskuntatoiminnassa pohditaan keinoja nuorten osallisuuden tukemiseen myös kielellinen moninaisuus huomioiden.

Kieli on vuorovaikutuksen ja itseilmaisun väline. Kieli on sidoksissa ihmisen identiteettiin ja luo myös sidoksia ihmisten ja yhteisöjen välille. Osallisuuden tunne edellyttää, että nuori kokee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Nuoren tuleekin voida ilmaista itseään vapaasti omilla kielellisillä resursseillaan. Siksi on tärkeää etsiä keinoja, jotka mahdollistavat jokaisen nuoren osallistumisen omista lähtökohdistaan käsin.

Kielitietoisuus tukee osallisuutta, koska se vahvistaa erilaisista kielitaustoista tulevien oppilaiden mahdollisuutta osallistua vuorovaikutustilanteissa ja kokea tulleensa ymmärretyiksi. Kielitietoiset käytännöt toiminnassa osoittavat, että kieliä arvostetaan ja moninaisuus huomioidaan. Kaikki kielet ja vuorovaikutustavat nähdään yhtä arvokkaina.

Kielellisen moninaisuuden arvostaminen ja siihen liittyvä yhdenvertaisuuden tukeminen on tärkeää, koska: 

• Kieli on tärkeä osa identiteettiä
• Kieli mahdollistaa itseilmaisun ja siten myös omien näkemysten kertomisen
• Ensikieli tukee kaikkea oppimista
• Eri kielet rikastuttavat yhteisöä ja monipuolistavat vuorovaikutusta

Miten huomioida kielellinen moninaisuus oppilaskuntatoiminnassa? 

Kun  oppilaskunnan hallituksessa on mukana luottamusoppilaita moninaisin kielellisin ja kulttuurisin taustoin, voi toiminnan ohjaaminen haastaa monella eri tavalla. Silloin kannattaa ottaa käyttöön erilaisia ryhmäytymistä tukevia menetelmiä, vaikkapa paripulinoita ja yhteistyöhön kannustavia tehtäviä. Lisää vinkkejä löydät Kuulun! Välineitä ryhmän toiminnan tukemiseen -oppaasta.

Kun ensikieliä on ryhmässä monia ja joskus vaikuttamistoimintaan liittyvä sanasto voi olla hankalaa ymmärtää, kannattaa kokeilla esimerkiksi:

• Selkeästi puhuminen
• Rauhallinen kuunteleminen ja ajan antaminen toisen puheenvuorolle
• Kuvien käyttö
• Teknologian hyödyntäminen
• Materiaalien selkeys ja saavutettavuus
• Erilaiset keskustelutyylit ja –kulttuurit ja niiden huomioiminen niin, että kaikki saavat mahdollisuuden osallistua
• Eri kielten rinnakkainen käyttö
• Pienryhmäkeskustelut voivat madaltaa kynnystä osallistua keskusteluun

Mokailu on osa kulttuuritietoisuuden kehittymistä

Ohjaaja toimii mallina ja esimerkkinä nuorille myös kulttuuritietoisessa toiminnassa. Kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus saattaa kuitenkin aiheuttaa myös epävarmuuden tunteita. On ymmärrettävää, että hyvään pyrkivä ja nuorista välittävä ohjaaja voi tuntea huolta siitä, osaako kohdata kaikki nuoret ”oikealla” tavalla. Kulttuuri- ja kielitietoisuudessa mokailua ei kuitenkaan kannata pelätä.

Kulttuuritietoisuudessa ei voi tulla valmiiksi. Kulttuuritietoisuus tarkoittaa pyrkimystä kohdata ja huomioida yhteisön kaikki jäsenet yhdenvertaisesti. Vuorovaikutustilanteissa kuitenkin sattuu toisinaan mokia, ja se on inhimillistä.

Spontaaneja vuorovaikutustilanteita ei voi täysin kontrolloida tai suunnitella etukäteen, ja inhimillisissä kohtaamisissa mokia sattuu kaikille.

Ohjaaja, muista että:  

• Mokaamisen pelossa ei kannata jättää nostamatta asioita esille
• Tärkeää on pyrkiä toisen kohtaamiseen aidosti ja kunnioittavasti
• Mokia sattuu kaikille, tärkeintä on, miten niihin suhtautuu
• Kaikista tilanteista oppii ja kehittyy
• Omaa ajattelua kannattaa haastaa kysymällä ja keskustelemalla

Pohdittavaksi kun suunnittelet kieli- ja kulttuuritietoista  oppilaskuntatoimintaa

• Vuorovaikutukseen, osallistumiseen ja turvalliseen tilaan liittyvät yhteiset säännöt voisi neuvotella yhdessä nuorten kanssa. Miten he haluavat osallistua, huomioida muut ja tulla nähdyksi?
• Miten oppilaskuntatoimintaan liittyvä viestintä saadaan mahdollisimman saavutettavaksi?
• Voisiko keskeisiä materiaaleja, kuten kokousmuistioita, kääntää eri kielille?
• Voisiko kokouksissa hyödyntää joustavia tapoja osallistua, ettei puhuminen olisi ainoa: voisiko esimerkiksi ennen kokousta lähettää ideoita kirjallisesti ja anonyymisti, tai kokouksissa käyttää kuvia tai kirjoittamista vuorovaikutuksen tukena?
• Inklusiivisuuden ja yhdenvertaisuuden tulee olla ääneen sanottuja toimintaa ohjaavia periaatteita. Esimerkiksi oppilaskunnan järjestämät tapahtumat tulee suunnitella saavutettaviksi ja kaikille avoimiksi ja turvallisiksi.
  • Vinkki: Tutustukaa nuorten kanssa oman koulunne yhdenvertaisuussuunnitelmaan.
• Puutu ongelmalliseen kielenkäyttöön ja toimintaan.
  • Vinkki: Tutustu Opetushallituksen materiaaliin rasismin tunnistamisesta ja purkamisesta koulutuksessa

 Teksti Riikka Jaatinen, KM, väitöskirjatutkija

Teksti julkaistu 11.8.2025